puku

puku (1-M)

1. miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus

• IPA: /ˈpuku/
• tavutus: pu‧ku

• verbi pukea (vahva vartalo puk|e-) + johdin -u

• uniformu
• vaateparsi

• substantiivit: puvusto
• verbit: puvustaa

aataminpuku, arkipuku, asepuku, avaruuspuku, hiihtopuku, housupuku, hääpuku, höyhenpuku, iltapuku, jakkupuku, juhlapuku, kansallispuku, kansanpuku, kenttäpuku, kesäpuku, kevätpuku, khakipuku, khakipukuinen, kokopuku, kumipuku, kuolinpuku, kutupuku, kutupukuinen, kävelypuku, körttipuku, lapinpuku, lappalaispuku, lenkkipuku, liituraitapuku, liivipuku, lottapuku, lumipuku, lämpöpuku, maastopuku, merimiespuku, mittapuku, morsiuspuku, mustalaispuku, mustapuku, märkäpuku, naamiaispuku, nahkapuku, narrinpuku, neulepuku, nunnanpuku, paitapuku, papinpuku, partiopuku, pelastuspuku, pellavapuku, peruspuku, piispanpuku, pikkupuku, pitäjänpuku, potkupuku, pukuelokuva, pukuharjoitus, pukuhuone, pukujuhla, pukukaappi, pukukangas, pukukoppi, pukukoru, pukulaukku, pukunäytelmä, pukuompelija, pukuompelu, pukupaita, pukupussi, pukuraha, pukusuoja, pukusuunnittelija, pukuvuokraamo, pukuyhdistelmä, puuvillapuku, puvunhousut, puvuntakki, pyhäpuku, rantapuku, ratsastuspuku, rippipuku, safaripuku, samettipuku, siviilipuku, smokkipukuinen, soidinpuku, sotilaspuku, sotilasvirkapuku, sukelluspuku, sukkapuku, suojapuku, surupuku, surupukuinen, talvipuku, tonttupuku, tummapuku, tuulipuku, työpuku, uimapuku, valepuku, valepukuinen, valmispuku, vanginpuku, verryttelypuku, vihkipuku, virkapuku, voimistelupuku, vuokrapuku, yhdistelmäpuku, ykköspuku, yöpuku

• puku Kielitoimiston sanakirjassa

puku (1)

1. Afrikan marskialueilla ja tulvatasangoilla Kongossa, Namibiassa, Tansaniassa ja Zambiassa viihtyvä ruohoa syövä sorkkaeläin, antilooppi (Kobus vardonii)

   Luonnontieteellisen nimen antoi luonnontutkija David Livingstone kunnioittaakseen ystäväänsä suurriistanmetsästäjä Frank Vardon'ia.

• Artikkeli 982 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

puku (monikko pukus)

1. puku (Kobus vardonii -antilooppi)

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta puki

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta puk
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta puk

puku

1. maha, vatsa