pysty

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan pysty merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan pysty sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten pysty sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta pysty on tässä. Sanan pysty määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpysty määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Adjektiivi

pysty

  1. ylös- tai alaspäin suuntautuva, vertikaalinen

Ääntäminen

Tavutus
  • tavutus: pys‧ty

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

pystyakseli, pystyammunta, pystyasento, pystybaari, pystyetäisyys, pystyhirsi, pystyjuova, pystykarsinta, pystykaulus, pystykauppa, pystykorva, pystylaudoitus, pystyleikkaus, pystymetsä, pystymitta, pystymyynti, pystynenä, pystynokka, pystypaini, pystypiano, pystypunnerrus, pystypuu, pystyraita, pystysarake, pystysauma, pystysorvi, pystysuora, pystysuunta, pystysyöttö, pystytahdistus, pystytaso, pystytuki, pystytukka, pystyviljely, pystyvirtaus, pystyvuoraus

pystyviiva

Vastakohta

Substantiivi

pysty (1)

  1. (murteellinen, Pohjanmaa) ukkospilvi, ukkospilvet
    Pysty lähestyy.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysty pystyt
genetiivi pystyn pystyjen
partitiivi pystyä pystyjä
akkusatiivi pysty;
pystyn
pystyt
sisäpaikallissijat
inessiivi pystyssä pystyissä
elatiivi pystystä pystyistä
illatiivi pystyyn pystyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pystyllä pystyillä
ablatiivi pystyltä pystyiltä
allatiivi pystylle pystyille
muut sijamuodot
essiivi pystynä pystyinä
translatiivi pystyksi pystyiksi
abessiivi pystyttä pystyittä
instruktiivi pystyin
komitatiivi pystyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pysty-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Verbi

pysty

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pystyä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pystyä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pystyä

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1