pätevä (10) (komparatiivi pätevämpi, superlatiivi pätevin) (taivutus)
|
pätevä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pätevä | pätevät |
genetiivi | pätevän | pätevien (päteväin) |
partitiivi | pätevää | päteviä |
akkusatiivi | pätevä; pätevän |
pätevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pätevässä | pätevissä |
elatiivi | pätevästä | pätevistä |
illatiivi | pätevään | päteviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pätevällä | pätevillä |
ablatiivi | pätevältä | päteviltä |
allatiivi | pätevälle | päteville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pätevänä | pätevinä |
translatiivi | päteväksi | päteviksi |
abessiivi | pätevättä | pätevittä |
instruktiivi | – | pätevin |
komitatiivi | – | pätevine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pätevä- | |
vahva vartalo | pätevä- | |
konsonantti- vartalo |
- |