rähmivä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rähmivä | rähmivät |
genetiivi | rähmivän | rähmivien (rähmiväin) |
partitiivi | rähmivää | rähmiviä |
akkusatiivi | rähmivä; rähmivän |
rähmivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rähmivässä | rähmivissä |
elatiivi | rähmivästä | rähmivistä |
illatiivi | rähmivään | rähmiviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rähmivällä | rähmivillä |
ablatiivi | rähmivältä | rähmiviltä |
allatiivi | rähmivälle | rähmiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rähmivänä | rähmivinä |
translatiivi | rähmiväksi | rähmiviksi |
abessiivi | rähmivättä | rähmivittä |
instruktiivi | – | rähmivin |
komitatiivi | – | rähmivine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |