Katso myös: Rälläkkä |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rälläkkä | rälläkät |
genetiivi | rälläkän | rälläköiden rälläköitten rälläkköjen (rälläkkäin) |
partitiivi | rälläkkää | rälläköitä rälläkköjä |
akkusatiivi | rälläkkä; rälläkän |
rälläkät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rälläkässä | rälläköissä |
elatiivi | rälläkästä | rälläköistä |
illatiivi | rälläkkään | rälläkköihin rälläköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rälläkällä | rälläköillä |
ablatiivi | rälläkältä | rälläköiltä |
allatiivi | rälläkälle | rälläköille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rälläkkänä | rälläkköinä rälläköinä |
translatiivi | rälläkäksi | rälläköiksi |
abessiivi | rälläkättä | rälläköittä |
instruktiivi | – | rälläköin |
komitatiivi | – | rälläköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | rälläkä- | |
vahva vartalo | rälläkkä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Rälläkkä synnyttää käydessään tai viimeistään hidastuessaan rallattavaa tai "rällättävää" ääntä. Ääni syntyy kulmavaihteen välyksistä eikä ole välttämättä oire viasta.