radio

Katso myös: radio-, Radio, rádio, rádió

Katso artikkeli Radio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

radio (3)

1. radioaaltoja lähettävä ja vastaanottava laite tai laitteisto, jota käytetään viestinnässä ja joukkotiedotuksessa

   Radio soveltuu erityisen hyvin avaruustietoliikenteeseen.

2. radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin

   Kuulemme uutiset radiosta puolen tunnin välein.

3. (fysiikka) tutkimuksen ala, minkä tehtävänä on selvittää erityisesti radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksia ja kehittää käyttösovelluksia; myös kehitetyt sovellukset

   Historia tuntee radion keksijöinä kaksi fyysikkoa, joista toinen teki kokeitaan Kotkan edustalla.

   Radion asema kansainvälisessä tutkimuksessa on vankkumaton.

• IPA: /ˈrɑdio/
• tavutus: ra‧di‧o

Radio-sana on latinalaista alkuperää sisältävä kansainvälinen sana. Se on johdos sanasta radius 'säde'. Radio viittaa siis radioaaltoihin.^[1]

radioaktiivisuus, radiohiili, radiointi, televisio

• adverbit: radioitse
• verbit: radioida

alueradio, amatööriradio, autoradio, digiradio, höyryradio, kelloradio, kenttäradio, lyhytaaltoradio, lähiradio, mainosradio, matkaradio, merirosvoradio, nettiradio, näköradio, paikallisradio, paristoradio, puskaradio, putkiradio, radioaallot, radioaalto, radioaktiivinen, radioamatööri, radioantenni, radioasema, radioastronomia, radiodokumentti, radiodraama, radioesiintyminen, radioesitelmä, radioesitys, radiohaastattelu, radiohartaus, radiohiljaisuus, radiohäirintä, radiohäiriö, radioinsinööri, radioisotooppi, radiojuontaja, radiokanava, radiokeskustelu, radiokuuluttaja, radiokuunnelma, radiokuuntelija, radiolaite, radiolennätin, radioliike, radioliikenne, radiolinkki, radioluotain, radiolähetin, radiolähetys, radiomainonta, radiomainos, radiomajakka, radiomasto, radionauhuri, radionkuuntelija, radionkuuntelu, radio-ohjaus, radio-ohjelma, radiopaikannus, radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki, radioreportaasi, radiosanoma, radioselostaja, radioselostus, radiosignaali, radiosondi, radiosovitus, radiosuunnin, radiosuuntima, radiosuuntiminen, radiosähköttäjä, radiosähkötys, radiosäteily, radioteatteri, radioteitse, radiotekniikka, radioteknikko, radioteleskooppi, radiotiedotus, radiotoimittaja, radiotähti, radiotähtitiede, radiouutiset, radiovastaanotin, radiovastaanotto, radioviestintä, radioyhteys, radioyhtiö, radioääni, sotilasradioliikenne, stereoradio, sävelradio, taskuradio, transistoriradio, ularadio, yleisradio, yleisradioasema, yleisradiotoiminta, yleisradioyhtiö, yöradio, ääniradio

• radio Kielitoimiston sanakirjassa´
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Radio. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkelit 1090, 2201 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

radio (monikko radios)

1. radio

aeradio, album-oriented radio, amateur radio, radio alphabet, radio altimeter, radio amateur, radio format, radio frequency, radio-frequency, radio silent, radio sounding, radio source, radio-emitting, radio telegraphy, wireless

radio f. (monikko radios)

1. radio, radiolähetys
2. (arkikieltä) radiovastaanotin, yleisradiovastaanotin
3. radiosähke

radio m.

1. radium

• tieteellisen latinan radium, lyhentymä ranskan sanoista radioactif + latinan pääte -ium (DRAE)

radio m. (monikko radios)

1. (anatomia) värttinäluu
2. (geometria) säde
3. kantomatka

latinan sanasta radius ’säde’

radio (yksikön akkusatiivi radion; monikko radii, monikon akkusatiivi radiin)

1. säde
2. radio

radio f. (monikko radio)

1. radio

radiō

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta radius
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta radius

radio (gen radio, part radio, mon nom radiod)

1. radio

• LEL nomintityypi 91 (radio) radio

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

radio f. (monikko radios)

1. radio, radiovastaanotin, radioasema

• radio Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

radio yl. (3) (yks. määr. radion , mon. epämäär. radior , mon. määr. radiorna )

1. radio, radiojärjestelmä, radiovastaanotin, radiolähetystekniikka

• radiomottagare, radiosändare, radioapparat

• radio Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

rȃdio m. (kyrillinen радио)

1. radio

• Николић, Мирослав (2011): radio, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 1083

radio

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfektin maskuliini verbistä raditi