raivattu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raivattu | raivatut |
| genetiivi | raivatun | raivattujen |
| partitiivi | raivattua | raivattuja |
| akkusatiivi | raivattu; raivatun |
raivatut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raivatussa | raivatuissa |
| elatiivi | raivatusta | raivatuista |
| illatiivi | raivattuun | raivattuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raivatulla | raivatuilla |
| ablatiivi | raivatulta | raivatuilta |
| allatiivi | raivatulle | raivatuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raivattuna | raivattuina |
| translatiivi | raivatuksi | raivatuiksi |
| abessiivi | raivatutta | raivatuitta |
| instruktiivi | – | raivatuin |
| komitatiivi | – | raivattuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | raivatu- | |
| vahva vartalo | raivattu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |