rakuuna
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan rakuuna merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan rakuuna sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten rakuuna sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta rakuuna on tässä. Sanan rakuuna määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananrakuuna määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Rakuuna (Artemisia dracunculus)
Suomi
Substantiivi
rakuuna (13)
- monivuotinen yrttikasvi, Artemisia dracunculus, jota käytetään kuivattuna mausteena
Ääntäminen
- IPA: /ˈrɑkuːnɑ/
- tavutus: ra‧kuu‧na
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rakuuna | rakuunat |
| genetiivi | rakuunan | rakuunoiden rakuunoitten rakuunojen (rakuunain) |
| partitiivi | rakuunaa | rakuunoita rakuunoja |
| akkusatiivi | rakuuna; rakuunan |
rakuunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rakuunassa | rakuunoissa |
| elatiivi | rakuunasta | rakuunoista |
| illatiivi | rakuunaan | rakuunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rakuunalla | rakuunoilla |
| ablatiivi | rakuunalta | rakuunoilta |
| allatiivi | rakuunalle | rakuunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rakuunana | rakuunoina |
| translatiivi | rakuunaksi | rakuunoiksi |
| abessiivi | rakuunatta | rakuunoitta |
| instruktiivi | – | rakuunoin |
| komitatiivi | – | rakuunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rakuuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Substantiivi
rakuuna (13)
- jalan taisteleva, mutta hevosella liikkuva sotilas
Etymologia
ruotsin sanasta dragon < ranskan sanasta dragon[1] < latinan sanasta dracō ’lohikäärme’, muinaiskreikan sanasta δράκων (drákōn)[2]
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- rakuuna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.