ranne
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ranne merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ranne sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ranne sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ranne on tässä. Sanan ranne määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananranne määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Ranne
 |
Suomi
.jpeg)
Substantiivi
ranne (48-J) (monikko ranteet)
- (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
- ranne murtui
- (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
- kallis kello ranteessaan
- viilsi ranteensa
Ääntäminen
- IPA: /ˈrɑnːeˣ/,
- tavutus: ran‧ne
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ranne | ranteet |
| genetiivi | ranteen | ranteiden ranteitten |
| partitiivi | rannetta | ranteita |
| akkusatiivi | ranne; ranteen |
ranteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ranteessa | ranteissa |
| elatiivi | ranteesta | ranteista |
| illatiivi | ranteeseen | ranteisiin ranteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ranteella | ranteilla |
| ablatiivi | ranteelta | ranteilta |
| allatiivi | ranteelle | ranteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ranteena | ranteina |
| translatiivi | ranteeksi | ranteiksi |
| abessiivi | ranteetta | ranteitta |
| instruktiivi | – | rantein |
| komitatiivi | – | ranteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rantee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rannet- | |
Etymologia
- itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.[2]
Käännökset
1. ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: ranneke
Yhdyssanat
rannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo
Osakäsitteet
- ranteen luut: hakaluu, herneluu, iso monikulmaluu, kolmioluu, kyynärluu, pieni monikulmaluu, puolikuuluu, iso ranneluu, veneluu, värttinäluu
Idiomit
- läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
- ottaa löysin rantein — ottaa rennosti
- ranteet auki
Aiheesta muualla
- ranne Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3151 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
Substantiivi
ranne (gen randme, part rannet)
- ranne
- Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.
Taivutus
- ÕS 2006 tyyppi 32 tyyppisana
- SVSSK 5 (liige))
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | ranne | randmed |
| Genetiivi | randme | randmete |
| Partitiivi | rannet | randmeid |
| Illatiivi | randmesse | randmetesse randmeisse |
- Teemamuodot lihavoitu
- Muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen
Aiheesta muualla
- ranne sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.