ratkennut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkennut | ratkenneet |
| genetiivi | ratkenneen | ratkenneiden ratkenneitten |
| partitiivi | ratkennutta | ratkenneita |
| akkusatiivi | ratkennut; ratkenneen |
ratkenneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkenneessa | ratkenneissa |
| elatiivi | ratkenneesta | ratkenneista |
| illatiivi | ratkenneeseen | ratkenneisiin ratkenneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkenneella | ratkenneilla |
| ablatiivi | ratkenneelta | ratkenneilta |
| allatiivi | ratkenneelle | ratkenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkenneena | ratkenneina |
| translatiivi | ratkenneeksi | ratkenneiksi |
| abessiivi | ratkenneetta | ratkenneitta |
| instruktiivi | – | ratkennein |
| komitatiivi | – | ratkenneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ratkennee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ratkennut- | |