ratsu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ratsu | ratsut |
genetiivi | ratsun | ratsujen |
partitiivi | ratsua | ratsuja |
akkusatiivi | ratsu; ratsun |
ratsut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ratsussa | ratsuissa |
elatiivi | ratsusta | ratsuista |
illatiivi | ratsuun | ratsuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ratsulla | ratsuilla |
ablatiivi | ratsulta | ratsuilta |
allatiivi | ratsulle | ratsuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ratsuna | ratsuina |
translatiivi | ratsuksi | ratsuiksi |
abessiivi | ratsutta | ratsuitta |
instruktiivi | – | ratsuin |
komitatiivi | – | ratsuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ratsu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
germaaninen laina , vrt. kantagermaanin *raiđja-z[1]
Ks. ratsuhevonen |
kaupparatsu, kilparatsu, ratsuhevonen, ratsumestari, ratsumies, ratsupaikat, ratsupiiska, ratsupoliisi, ratsupolku, ratsutalli, ratsutila, ratsutilallinen, ratsuväki, runoratsu, sotaratsu
ratsu (gen ratsu, part ratsut)
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | ratsu | ratsud |
Genetiivi | ratsu | ratsude |
Partitiivi | ratsut | ratsusid |
Illatiivi | ratsusse | ratsudesse |