reivit (5) (monikollinen)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | reivit |
genetiivi | – | reivien (reivein) |
partitiivi | – | reivejä |
akkusatiivi | –; – |
reivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | reiveissä |
elatiivi | – | reiveistä |
illatiivi | – | reiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | reiveillä |
ablatiivi | – | reiveiltä |
allatiivi | – | reiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | reiveinä |
translatiivi | – | reiveiksi |
abessiivi | – | reiveittä |
instruktiivi | – | reivein |
komitatiivi | – | reiveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | reivi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |