riistänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riistänyt | riistäneet |
| genetiivi | riistäneen | riistäneiden riistäneitten |
| partitiivi | riistänyttä | riistäneitä |
| akkusatiivi | riistänyt; riistäneen |
riistäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riistäneessä | riistäneissä |
| elatiivi | riistäneestä | riistäneistä |
| illatiivi | riistäneeseen | riistäneisiin riistäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riistäneellä | riistäneillä |
| ablatiivi | riistäneeltä | riistäneiltä |
| allatiivi | riistäneelle | riistäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riistäneenä | riistäneinä |
| translatiivi | riistäneeksi | riistäneiksi |
| abessiivi | riistäneettä | riistäneittä |
| instruktiivi | – | riistänein |
| komitatiivi | – | riistäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riistänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riistänyt- | |