riita

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan riita merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan riita sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten riita sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta riita on tässä. Sanan riita määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananriita määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

riita (9-F)

  1. tavallisesti mielipide-eron aiheuttama sanasota, joka johtaa joskus molemminpuolisiin loukkauksiin ja tappeluun

Ääntäminen

  • IPA: /ˈriːt̪ɑ/,
  • tavutus: rii‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riita riidat
genetiivi riidan riitojen
(riitain)
partitiivi riitaa riitoja
akkusatiivi riita;
riidan
riidat
sisäpaikallissijat
inessiivi riidassa riidoissa
elatiivi riidasta riidoista
illatiivi riitaan riitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riidalla riidoilla
ablatiivi riidalta riidoilta
allatiivi riidalle riidoille
muut sijamuodot
essiivi riitana riitoina
translatiivi riidaksi riidoiksi
abessiivi riidatta riidoitta
instruktiivi riidoin
komitatiivi riitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riida-
vahva vartalo riita-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

eturiita, ilmiriita, linjariita, oikeusriita, oppiriita, perheriita, puolueriita, rajariita, riidanaihe, riidanhalu, riita-asia, riitajuttu, riitakapula, riitakumppani, riitakysymys, riitapukari, riitapuoli, riitarahasto, riitasijoittaja, riitasointu, ristiriita, testamenttiriita, työriita

Aiheesta muualla

  • riita Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.