rikkonut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkonut | rikkoneet |
| genetiivi | rikkoneen | rikkoneiden rikkoneitten |
| partitiivi | rikkonutta | rikkoneita |
| akkusatiivi | rikkonut; rikkoneen |
rikkoneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoneessa | rikkoneissa |
| elatiivi | rikkoneesta | rikkoneista |
| illatiivi | rikkoneeseen | rikkoneisiin rikkoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoneella | rikkoneilla |
| ablatiivi | rikkoneelta | rikkoneilta |
| allatiivi | rikkoneelle | rikkoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoneena | rikkoneina |
| translatiivi | rikkoneeksi | rikkoneiksi |
| abessiivi | rikkoneetta | rikkoneitta |
| instruktiivi | – | rikkonein |
| komitatiivi | – | rikkoneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikkonee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rikkonut- | |