rikkoutunut
rikkoutunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkoutunut | rikkoutuneet |
| genetiivi | rikkoutuneen | rikkoutuneiden rikkoutuneitten |
| partitiivi | rikkoutunutta | rikkoutuneita |
| akkusatiivi | rikkoutunut; rikkoutuneen | rikkoutuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoutuneessa | rikkoutuneissa |
| elatiivi | rikkoutuneesta | rikkoutuneista |
| illatiivi | rikkoutuneeseen | rikkoutuneisiin rikkoutuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoutuneella | rikkoutuneilla |
| ablatiivi | rikkoutuneelta | rikkoutuneilta |
| allatiivi | rikkoutuneelle | rikkoutuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoutuneena | rikkoutuneina |
| translatiivi | rikkoutuneeksi | rikkoutuneiksi |
| abessiivi | rikkoutuneetta | rikkoutuneitta |
| instruktiivi | – | rikkoutunein |
| komitatiivi | – | rikkoutuneine |