ripittänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ripittänyt | ripittäneet |
| genetiivi | ripittäneen | ripittäneiden ripittäneitten |
| partitiivi | ripittänyttä | ripittäneitä |
| akkusatiivi | ripittänyt; ripittäneen | ripittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ripittäneessä | ripittäneissä |
| elatiivi | ripittäneestä | ripittäneistä |
| illatiivi | ripittäneeseen | ripittäneisiin ripittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ripittäneellä | ripittäneillä |
| ablatiivi | ripittäneeltä | ripittäneiltä |
| allatiivi | ripittäneelle | ripittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ripittäneenä | ripittäneinä |
| translatiivi | ripittäneeksi | ripittäneiksi |
| abessiivi | ripittäneettä | ripittäneittä |
| instruktiivi | – | ripittänein |
| komitatiivi | – | ripittäneine |