risiini (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | risiini | risiinit |
genetiivi | risiinin | risiinien (risiinein) |
partitiivi | risiiniä | risiinejä |
akkusatiivi | risiini; risiinin |
risiinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | risiinissä | risiineissä |
elatiivi | risiinistä | risiineistä |
illatiivi | risiiniin | risiineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | risiinillä | risiineillä |
ablatiivi | risiiniltä | risiineiltä |
allatiivi | risiinille | risiineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | risiininä | risiineinä |
translatiivi | risiiniksi | risiineiksi |
abessiivi | risiinittä | risiineittä |
instruktiivi | – | risiinein |
komitatiivi | – | risiineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | risiini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta ricin 1800-luvun lopulla < tieteellisestä nimestä Ricinus < indoeurooppalaista juurta[1]
|
|