ruoko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ruoko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ruoko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ruoko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ruoko on tässä. Sanan ruoko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananruoko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
leikattua sokeriruokoa
 |
Suomi
Substantiivi
- heinäkasvisuvun (Phragmites) kasvi
- Suomen ainoa ruoko on järviruoko.
- tällaisen kasvin nivelikäs pitkä ja kova varsi tai varrenosa
Ääntäminen
- IPA: /ˈruo̯ko/
- tavutus: ruo‧ko
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruoko | ruo’ot |
| genetiivi | ruo’on | ruokojen |
| partitiivi | ruokoa | ruokoja |
| akkusatiivi | ruoko; ruo’on |
ruo’ot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruo’ossa | ruo’oissa |
| elatiivi | ruo’osta | ruo’oista |
| illatiivi | ruokoon | ruokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruo’olla | ruo’oilla |
| ablatiivi | ruo’olta | ruo’oilta |
| allatiivi | ruo’olle | ruo’oille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruokona | ruokoina |
| translatiivi | ruo’oksi | ruo’oiksi |
| abessiivi | ruo’otta | ruo’oitta |
| instruktiivi | – | ruo’oin |
| komitatiivi | – | ruokoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruo’o- | |
| vahva vartalo | ruoko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
harvoin:
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruoko | ruovot |
| genetiivi | ruovon | ruokojen |
| partitiivi | ruokoa | ruokoja |
| akkusatiivi | ruoko; ruovon |
ruovot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruovossa | ruovoissa |
| elatiivi | ruovosta | ruovoista |
| illatiivi | ruokoon | ruokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruovolla | ruovoilla |
| ablatiivi | ruovolta | ruovoilta |
| allatiivi | ruovolle | ruovoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruokona | ruokoina |
| translatiivi | ruovoksi | ruovoiksi |
| abessiivi | ruovotta | ruovoitta |
| instruktiivi | – | ruovoin |
| komitatiivi | – | ruokoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruovo- | |
| vahva vartalo | ruoko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
kantagermaanin *brōkō (> esim. saksan Bruch, tanskan brok ’kostea maasto tai suo’) tai kantabaltin *drōgas (> esim. muinaispreussin drogis ’ruoko’; epävarma rekonstruktio); Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
bamburuoko, järviruoko, jättiruoko, ruokohelpi, ruokokasvi, ruokokerttunen, ruokokutoja, ruokomatto, ruokonata, ruokopilli, ruokosokeri, sokeriruoko
Aiheesta muualla
- ruoko Kielitoimiston sanakirjassa
Shona
Substantiivi
ruoko
Viitteet
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 276–277. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.