rusakko

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan rusakko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan rusakko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten rusakko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta rusakko on tässä. Sanan rusakko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananrusakko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Rusakko

Suomi

Rusakko

Substantiivi

rusakko (4-A)

  1. (Lepus europaeus), jänistä eli metsäjänistä kookkaampi ja pitkäkorvaisempi jäniseläin
    Rusakko on ympärivuotisesti väritykseltään kellertävän harmaanruskea.
    Rusakko synnyttää karvapintaisia ja avosilmäisiä poikasia.
    Rusakko risteytyy metsäjäniksen kanssa niin, että puhdasta kantaa on vaikea havaita eteläisessä Suomessa.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈrusɑkːo/
  • tavutus: ru‧sak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusakko rusakot
genetiivi rusakon rusakoiden
rusakoitten
rusakkojen
partitiivi rusakkoa rusakkoja
rusakoita
akkusatiivi rusakko;
rusakon
rusakot
sisäpaikallissijat
inessiivi rusakossa rusakoissa
elatiivi rusakosta rusakoista
illatiivi rusakkoon rusakkoihin
rusakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusakolla rusakoilla
ablatiivi rusakolta rusakoilta
allatiivi rusakolle rusakoille
muut sijamuodot
essiivi rusakkona rusakkoina
rusakoina
translatiivi rusakoksi rusakoiksi
abessiivi rusakotta rusakoitta
instruktiivi rusakoin
komitatiivi rusakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rusako-
vahva vartalo rusakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

venäjän sanasta руса́к (rusák); Sanan yleistymiseen lienee vaikuttanut assosiaatio sanaan ruskea.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • rusakko Kielitoimiston sanakirjassa
  • rusakko Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Rusakko. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.