ruustinna (9)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruustinna | ruustinnat |
| genetiivi | ruustinnan | ruustinnojen (ruustinnain) |
| partitiivi | ruustinnaa | ruustinnoja |
| akkusatiivi | ruustinna; ruustinnan |
ruustinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruustinnassa | ruustinnoissa |
| elatiivi | ruustinnasta | ruustinnoista |
| illatiivi | ruustinnaan | ruustinnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruustinnalla | ruustinnoilla |
| ablatiivi | ruustinnalta | ruustinnoilta |
| allatiivi | ruustinnalle | ruustinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruustinnana | ruustinnoina |
| translatiivi | ruustinnaksi | ruustinnoiksi |
| abessiivi | ruustinnatta | ruustinnoitta |
| instruktiivi | – | ruustinnoin |
| komitatiivi | – | ruustinnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruustinna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
1884. Aho, Juhani: Rautatie. [1]
Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin puhumaan… Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää? Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan,—oli hän myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta…