rähjä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rähjä | rähjät |
genetiivi | rähjän | rähjien (rähjäin) |
partitiivi | rähjää | rähjiä |
akkusatiivi | rähjä; rähjän |
rähjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rähjässä | rähjissä |
elatiivi | rähjästä | rähjistä |
illatiivi | rähjään | rähjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rähjällä | rähjillä |
ablatiivi | rähjältä | rähjiltä |
allatiivi | rähjälle | rähjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rähjänä | rähjinä |
translatiivi | rähjäksi | rähjiksi |
abessiivi | rähjättä | rähjittä |
instruktiivi | – | rähjin |
komitatiivi | – | rähjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rähjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
rähjäinen, rähjätä, rähjäytyä, rähjääntyä