rähmä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rähmä | rähmät |
genetiivi | rähmän | rähmien (rähmäin) |
partitiivi | rähmää | rähmiä |
akkusatiivi | rähmä; rähmän |
rähmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rähmässä | rähmissä |
elatiivi | rähmästä | rähmistä |
illatiivi | rähmään | rähmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rähmällä | rähmillä |
ablatiivi | rähmältä | rähmiltä |
allatiivi | rähmälle | rähmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rähmänä | rähminä |
translatiivi | rähmäksi | rähmiksi |
abessiivi | rähmättä | rähmittä |
instruktiivi | – | rähmin |
komitatiivi | – | rähmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rähmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |