Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sääty | säädyt |
genetiivi | säädyn | säätyjen |
partitiivi | säätyä | säätyjä |
akkusatiivi | sääty; säädyn |
säädyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säädyssä | säädyissä |
elatiivi | säädystä | säädyistä |
illatiivi | säätyyn | säätyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säädyllä | säädyillä |
ablatiivi | säädyltä | säädyiltä |
allatiivi | säädylle | säädyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säätynä | säätyinä |
translatiivi | säädyksi | säädyiksi |
abessiivi | säädyttä | säädyittä |
instruktiivi | – | säädyin |
komitatiivi | – | säätyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | säädy- | |
vahva vartalo | sääty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
alunperin partisiippi verbistä säätää (vanhassa kirjasuomessa myös säätty);[2] vastaa nykysuomen muotoa säädetty
aatelissääty, aviosääty, pappissääty, porvarissääty, pöorvarissääty, ritarisääty, siviilisääty, säätyjako, säätykierto, sääty-yhteiskunta, talonpoikaissääty, vallassääty