Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säen säkene |
säkenet säkeneet |
genetiivi | säkenen säkeneen |
säenten säkenien säkeneiden säkeneitten |
partitiivi | säentä säkenettä |
säkeniä säkeneitä |
akkusatiivi | säen säkene; säkenen säkeneen |
säkenet säkeneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säkenessä säkeneessä |
säkenissä säkeneissä |
elatiivi | säkenestä säkeneestä |
säkenistä säkeneistä |
illatiivi | säkeneen säkeneeseen |
säkeniin säkeneisiin säkeneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säkenellä säkeneellä |
säkenillä säkeneillä |
ablatiivi | säkeneltä säkeneeltä |
säkeniltä säkeneiltä |
allatiivi | säkenelle säkeneelle |
säkenille säkeneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säkenenä säkeneenä (säennä) |
säkeninä säkeneinä |
translatiivi | säkeneksi säkeneeksi |
säkeniksi säkeneiksi |
abessiivi | säkenettä säkeneettä |
säkenittä säkeneittä |
instruktiivi | – | säkenin säkenein |
komitatiivi | – | säkeneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säkene- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
säen- |
Taivutus | |
---|---|
ind. prees. y. 2. p. | säst |
ind. prees. y. 3. p. | sät |
ind. imperf. y. 3. p. | säte |
part. perf. | gesät |
apuverbi | haben |
säen