säestänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säestänyt | säestäneet |
| genetiivi | säestäneen | säestäneiden säestäneitten |
| partitiivi | säestänyttä | säestäneitä |
| akkusatiivi | säestänyt; säestäneen |
säestäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säestäneessä | säestäneissä |
| elatiivi | säestäneestä | säestäneistä |
| illatiivi | säestäneeseen | säestäneisiin säestäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säestäneellä | säestäneillä |
| ablatiivi | säestäneeltä | säestäneiltä |
| allatiivi | säestäneelle | säestäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säestäneenä | säestäneinä |
| translatiivi | säestäneeksi | säestäneiksi |
| abessiivi | säestäneettä | säestäneittä |
| instruktiivi | – | säestänein |
| komitatiivi | – | säestäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säestänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säestänyt- | |