särkenyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särkenyt | särkeneet |
| genetiivi | särkeneen | särkeneiden särkeneitten |
| partitiivi | särkenyttä | särkeneitä |
| akkusatiivi | särkenyt; särkeneen |
särkeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särkeneessä | särkeneissä |
| elatiivi | särkeneestä | särkeneistä |
| illatiivi | särkeneeseen | särkeneisiin särkeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särkeneellä | särkeneillä |
| ablatiivi | särkeneeltä | särkeneiltä |
| allatiivi | särkeneelle | särkeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särkeneenä | särkeneinä |
| translatiivi | särkeneeksi | särkeneiksi |
| abessiivi | särkeneettä | särkeneittä |
| instruktiivi | – | särkenein |
| komitatiivi | – | särkeneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särkenee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
särkenyt- | |