särmääjä (10)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särmääjä | särmääjät |
| genetiivi | särmääjän | särmääjien (särmääjäin) |
| partitiivi | särmääjää | särmääjiä |
| akkusatiivi | särmääjä; särmääjän |
särmääjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särmääjässä | särmääjissä |
| elatiivi | särmääjästä | särmääjistä |
| illatiivi | särmääjään | särmääjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särmääjällä | särmääjillä |
| ablatiivi | särmääjältä | särmääjiltä |
| allatiivi | särmääjälle | särmääjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särmääjänä | särmääjinä |
| translatiivi | särmääjäksi | särmääjiksi |
| abessiivi | särmääjättä | särmääjittä |
| instruktiivi | – | särmääjin |
| komitatiivi | – | särmääjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särmääjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|