Katso myös: Salakka |
salakka (14)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | salakka | salakat |
genetiivi | salakan | salakoiden salakoitten salakkojen (salakkain) |
partitiivi | salakkaa | salakoita salakkoja |
akkusatiivi | salakka; salakan |
salakat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | salakassa | salakoissa |
elatiivi | salakasta | salakoista |
illatiivi | salakkaan | salakkoihin salakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | salakalla | salakoilla |
ablatiivi | salakalta | salakoilta |
allatiivi | salakalle | salakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | salakkana | salakkoina salakoina |
translatiivi | salakaksi | salakoiksi |
abessiivi | salakatta | salakoitta |
instruktiivi | – | salakoin |
komitatiivi | – | salakoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | salaka- | |
vahva vartalo | salakka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
mahdollisesti laina Itämeren alueella myöhäispronssikaudella puhutusta muinaiskielestä [1]
|