Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sarkofagi | sarkofagit |
genetiivi | sarkofagin | sarkofagien (sarkofagein) |
partitiivi | sarkofagia | sarkofageja |
akkusatiivi | sarkofagi; sarkofagin |
sarkofagit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sarkofagissa | sarkofageissa |
elatiivi | sarkofagista | sarkofageista |
illatiivi | sarkofagiin | sarkofageihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sarkofagilla | sarkofageilla |
ablatiivi | sarkofagilta | sarkofageilta |
allatiivi | sarkofagille | sarkofageille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sarkofagina | sarkofageina |
translatiivi | sarkofagiksi | sarkofageiksi |
abessiivi | sarkofagitta | sarkofageitta |
instruktiivi | – | sarkofagein |
komitatiivi | – | sarkofageine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sarkofagi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ranskan ja latinan kautta muinaiskreikasta, sanoista σάρξ 'liha' ja -φάγος verbistä ἔφαγον 'syödä', mikä tarkoittaa 'lihaa syövä', 'lihansyöjä', alun perin fraasista lithos sarkophagos, 'lihaa syövä kivi'