Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seinäjokiitti | – |
genetiivi | seinäjokiitin | – |
partitiivi | seinäjokiittia | – |
akkusatiivi | seinäjokiitti; seinäjokiitin |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seinäjokiitissa | – |
elatiivi | seinäjokiitista | – |
illatiivi | seinäjokiittiin | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seinäjokiitilla | – |
ablatiivi | seinäjokiitilta | – |
allatiivi | seinäjokiitille | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seinäjokiittina | – |
translatiivi | seinäjokiitiksi | – |
abessiivi | seinäjokiititta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | seinäjokiitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | seinäjokiiti- | |
vahva vartalo | seinäjokiitti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
löytöpaikkansa Seinäjoen mukaan[1]
|