seivästävä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seivästävä | seivästävät |
genetiivi | seivästävän | seivästävien (seivästäväin) |
partitiivi | seivästävää | seivästäviä |
akkusatiivi | seivästävä; seivästävän |
seivästävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seivästävässä | seivästävissä |
elatiivi | seivästävästä | seivästävistä |
illatiivi | seivästävään | seivästäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seivästävällä | seivästävillä |
ablatiivi | seivästävältä | seivästäviltä |
allatiivi | seivästävälle | seivästäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seivästävänä | seivästävinä |
translatiivi | seivästäväksi | seivästäviksi |
abessiivi | seivästävättä | seivästävittä |
instruktiivi | – | seivästävin |
komitatiivi | – | seivästävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | seivästävä- | |
vahva vartalo | seivästävä- | |
konsonantti- vartalo |
- |