seivattu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seivattu | seivatut |
genetiivi | seivatun | seivattujen |
partitiivi | seivattua | seivattuja |
akkusatiivi | seivattu; seivatun |
seivatut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seivatussa | seivatuissa |
elatiivi | seivatusta | seivatuista |
illatiivi | seivattuun | seivattuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seivatulla | seivatuilla |
ablatiivi | seivatulta | seivatuilta |
allatiivi | seivatulle | seivatuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seivattuna | seivattuina |
translatiivi | seivatuksi | seivatuiksi |
abessiivi | seivatutta | seivatuitta |
instruktiivi | – | seivatuin |
komitatiivi | – | seivattuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |