selvinnyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selvinnyt | selvinneet |
| genetiivi | selvinneen | selvinneiden selvinneitten |
| partitiivi | selvinnyttä | selvinneitä |
| akkusatiivi | selvinnyt; selvinneen |
selvinneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selvinneessä | selvinneissä |
| elatiivi | selvinneestä | selvinneistä |
| illatiivi | selvinneeseen | selvinneisiin selvinneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selvinneellä | selvinneillä |
| ablatiivi | selvinneeltä | selvinneiltä |
| allatiivi | selvinneelle | selvinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selvinneenä | selvinneinä |
| translatiivi | selvinneeksi | selvinneiksi |
| abessiivi | selvinneettä | selvinneittä |
| instruktiivi | – | selvinnein |
| komitatiivi | – | selvinneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selvinnee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selvinnyt- | |