selvittävä
selvittävä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | selvittävä | selvittävät |
genetiivi | selvittävän | selvittävien (selvittäväin) |
partitiivi | selvittävää | selvittäviä |
akkusatiivi | selvittävä; selvittävän | selvittävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | selvittävässä | selvittävissä |
elatiivi | selvittävästä | selvittävistä |
illatiivi | selvittävään | selvittäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | selvittävällä | selvittävillä |
ablatiivi | selvittävältä | selvittäviltä |
allatiivi | selvittävälle | selvittäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | selvittävänä | selvittävinä |
translatiivi | selvittäväksi | selvittäviksi |
abessiivi | selvittävättä | selvittävittä |
instruktiivi | – | selvittävin |
komitatiivi | – | selvittävine |