Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sementti | sementit |
genetiivi | sementin | sementtien (sementtein) |
partitiivi | sementtiä | sementtejä |
akkusatiivi | sementti; sementin |
sementit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sementissä | sementeissä |
elatiivi | sementistä | sementeistä |
illatiivi | sementtiin | sementteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sementillä | sementeillä |
ablatiivi | sementiltä | sementeiltä |
allatiivi | sementille | sementeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sementtinä | sementteinä |
translatiivi | sementiksi | sementeiksi |
abessiivi | sementittä | sementeittä |
instruktiivi | – | sementein |
komitatiivi | – | sementteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sementi- | |
vahva vartalo | sementti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta cement < latinan sanasta caementum ’kivilohkare, -murska’[2]
hammassementti, marmorisementti, portlandsementti, sementtilaasti, sementtilattia, sementtisäkki, sementtitehdas, sementtivalimo