sepeli

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan sepeli merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan sepeli sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten sepeli sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta sepeli on tässä. Sanan sepeli määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanansepeli määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Sepeli

Substantiivi

sepeli (6)[1]

  1. karkea kivimurske, jota käytetään teissä, pihoilla sekä perustana

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsepeli/
  • tavutus: se‧pe‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sepeli sepelit
genetiivi sepelin sepelien
sepeleiden
sepeleitten
partitiivi sepeliä sepeleitä
sepelejä
akkusatiivi sepeli;
sepelin
sepelit
sisäpaikallissijat
inessiivi sepelissä sepeleissä
elatiivi sepelistä sepeleistä
illatiivi sepeliin sepeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepelillä sepeleillä
ablatiivi sepeliltä sepeleiltä
allatiivi sepelille sepeleille
muut sijamuodot
essiivi sepelinä sepeleinä
translatiivi sepeliksi sepeleiksi
abessiivi sepelittä sepeleittä
instruktiivi sepelein
komitatiivi sepeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sepeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

venäjän sanasta ще́бень (štšeben), ще́бель (štšebel)[2]

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

sepelialusta, sepelikerros, sepelikivi, sepelimurska, sepelimylly, sepelipäällyste, sepelitie

Aiheesta muualla

  • sepeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.