siistattu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | siistattu | siistatut |
genetiivi | siistatun | siistattujen |
partitiivi | siistattua | siistattuja |
akkusatiivi | siistattu; siistatun |
siistatut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | siistatussa | siistatuissa |
elatiivi | siistatusta | siistatuista |
illatiivi | siistattuun | siistattuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | siistatulla | siistatuilla |
ablatiivi | siistatulta | siistatuilta |
allatiivi | siistatulle | siistatuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | siistattuna | siistattuina |
translatiivi | siistatuksi | siistatuiksi |
abessiivi | siistatutta | siistatuitta |
instruktiivi | – | siistatuin |
komitatiivi | – | siistattuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |