sini
 |
Suomi
Substantiivi
sini (7)
Ääntäminen
- IPA: /ˈsini/
- tavutus: si‧ni
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sini | sinet |
| genetiivi | sinen | sinien (sinein) |
| partitiivi | sineä | siniä |
| akkusatiivi | sini; sinen |
sinet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinessä | sinissä |
| elatiivi | sinestä | sinistä |
| illatiivi | sineen | siniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinellä | sinillä |
| ablatiivi | sineltä | siniltä |
| allatiivi | sinelle | sinille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinenä | sininä |
| translatiivi | sineksi | siniksi |
| abessiivi | sinettä | sinittä |
| instruktiivi | – | sinin |
| komitatiivi | – | sinine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sine- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- mahdollisesti iranilainen laina[1]
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: sinervä, sininen, sinipunainen
- substantiivit: sinelmä
- verbit: sinertää, sinistyä, sinistää
Yhdyssanat
indigosini, kobolttisini, merensini, päivänsini, siniautere, sinibaretti, sinihappo, siniharmaa, siniheinä, sinijäljennös, sinikaali, sinikello, sinikettu, sinikivi, sinikopio, sinikuusama, sinikynä, sinilevä, sinililja, sinimailanen, sinimonarkki, sinimusta, sininärhi, sinipaita, sinipiika, sinipuna, sinipunertava, sinipunerva, sinirinta, siniristilippu, sinisiipi, sinisiirtymä, sinisilmä, sinisimpukka, sinisorsa, sinisukka, sinisuohaukka, sinitaivas, sinitiainen, sinitähtönen, sinivalas, sinivalkea, sinivalmuska, sinivalvatti, sinivatukka, siniverinen, sinivihreä, siniviiva, sinivioletti, sinivoikala, sinivuokko, siniväri, taivaansini
Aiheesta muualla
- sini Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
sini (5)
- (matematiikka) sini-funktio, eräs trigonometrisista funktioista
- Kulman sini on sen vastaisen kateetin ja hypotenuusan pituuksien suhde.
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sini | sinit |
| genetiivi | sinin | sinien (sinein) |
| partitiivi | siniä | sinejä |
| akkusatiivi | sini; sinin |
sinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinissä | sineissä |
| elatiivi | sinistä | sineistä |
| illatiivi | siniin | sineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinillä | sineillä |
| ablatiivi | siniltä | sineiltä |
| allatiivi | sinille | sineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sininä | sineinä |
| translatiivi | siniksi | sineiksi |
| abessiivi | sinittä | sineittä |
| instruktiivi | – | sinein |
| komitatiivi | – | sineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- Mahdollisesti sanskritissa jiva (jousen/ympyrän kaari), joka lainattiin suoraan arabiaan muodossa jiba, jonka Robert Chesteriläinen käänsi virheellisesti arabiasta latinaan 'merenlahtea' tarkoittavalla termillä sinus[2]
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
siniaalto, sinifunktio, sinikäyrä, sinilause, sinimuoto, siniviivain, siniväittämä, sinivärähtely, siniääni
Aiheesta muualla
- sini Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 577, 718 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Ainu
Verbi
sini, yksipaikkainen verbi
Liittyvät sanat
Latina
Verbi
sini
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä sinō
Viitteet
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sininen”.
- ↑ https://matematiikkalehtisolmu.fi/1998/2/lehtinen/