Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sirkus | sirkukset |
genetiivi | sirkuksen | sirkusten sirkuksien |
partitiivi | sirkusta | sirkuksia |
akkusatiivi | sirkus; sirkuksen |
sirkukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sirkuksessa | sirkuksissa |
elatiivi | sirkuksesta | sirkuksista |
illatiivi | sirkukseen | sirkuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sirkuksella | sirkuksilla |
ablatiivi | sirkukselta | sirkuksilta |
allatiivi | sirkukselle | sirkuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sirkuksena | sirkuksina |
translatiivi | sirkukseksi | sirkuksiksi |
abessiivi | sirkuksetta | sirkuksitta |
instruktiivi | – | sirkuksin |
komitatiivi | – | sirkuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sirkukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sirkus- |
Sana pohjautuu latinan sanaan circus, joka merkitsee kenttää ja sellaisella järjestettyä näytöstä. Antiikin roomalaisten sirkushuveihin sisältyi valjakkokisoja, ratsastusnäytöksiä ja muun muassa ihmisten ja eläinten välisiä taisteluja. Ensimmäinen nykysirkus aloitti näytäntönsä Lontoossa 1769. Suomessa vieraili sirkusseurue 1802. Sana esiintyi suomessa 1800-luvulla tavallisesti kirjoitusasussa cirkus ja asu sirkus yleistyi 1800-luvun lopulla ilmeisesti lainana ruotsin puhekielestä.[2]
kirppusirkus, mediasirkus, sirkusareena, sirkuseläin, sirkusesitys, sirkushevonen, sirkushuvi, sirkuskaravaani, sirkuskiertue, sirkuslaakso, sirkuspelle, sirkusryhmä, sirkustaiteilija, sirkusteltta, sirkustemppu