sointu

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan sointu merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan sointu sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten sointu sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta sointu on tässä. Sanan sointu määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanansointu määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Sointu

Suomi

Substantiivi

sointu (1)

  1. (musiikki) harmonia
  2. (musiikki) sävelten samanaikaisen soinnin yhteisvaikutuksena syntyvä äänivaikutelma, yhteissointi

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsoi̯nt̪u/
  • tavutus: soin‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sointu soinnut
genetiivi soinnun sointujen
partitiivi sointua sointuja
akkusatiivi sointu;
soinnun
soinnut
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnussa soinnuissa
elatiivi soinnusta soinnuista
illatiivi sointuun sointuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnulla soinnuilla
ablatiivi soinnulta soinnuilta
allatiivi soinnulle soinnuille
muut sijamuodot
essiivi sointuna sointuina
translatiivi soinnuksi soinnuiksi
abessiivi soinnutta soinnuitta
instruktiivi soinnuin
komitatiivi sointuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnu-
vahva vartalo sointu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Sana on Kaarle Aksel Gottlundin 1828 käyttöön ottama uudissana.[1] Vrt. sointi, sointua.

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

alkusointu, duurisointu, epäsointu, huippusointu, kolmisointu, kuusisointu, loppusointu, mollisointu, murtosointu, muunnesointu, noonisointu, perussointu, riitasointu, sekstisointu, septimisointu, sisäsointu, sointuanalyysi, sointukulku, sointuoppi, sointurakenne, sopusointu, tredesiimisointu, viisisointu, voimasointu, vokaalisointu

Aiheesta muualla

  • sointu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1174. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.