suola
Suomi
Substantiivi
suola (9)
- (kemia) ioniyhdiste, ionisidosten muodostama yhdiste. Ionisidoksinen kiinteä ja kiteinen aine, jossa kationina on usein jokin metalli-ioni, anionina taas epämetalli-ioni tai jokin moniatominen ioni
- ruokasuola, keittosuola, natriumkloridi
- (kuvaannollisesti) tärkein osa
- Lapsen rakkaus on elämän suola.
- (kryptografia) satunnainen tieto, joka yhdistetään johonkin tietoon ennen sen tiivisteen laskemista ja säilötään tiivisteen yhteydessä, jotta alkuperäinen tieto olisi hankalampi selvittää sitä tietämättä
Ääntäminen
- IPA: /ˈsuo̯lɑ/
- tavutus: suo‧la
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suola | suolat |
| genetiivi | suolan | suolojen (suolain) |
| partitiivi | suolaa | suoloja |
| akkusatiivi | suola; suolan |
suolat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suolassa | suoloissa |
| elatiivi | suolasta | suoloista |
| illatiivi | suolaan | suoloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suolalla | suoloilla |
| ablatiivi | suolalta | suoloilta |
| allatiivi | suolalle | suoloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suolana | suoloina |
| translatiivi | suolaksi | suoloiksi |
| abessiivi | suolatta | suoloitta |
| instruktiivi | – | suoloin |
| komitatiivi | – | suoloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suola- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset
|
Ks. ruokasuola |
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: suolainen, suolaton
- substantiivit: suolake
- verbit: suolaantua, suolata, suolautua, suolistaa
Yhdyssanat
alkalisuola, aromisuola, hajusuola, hedelmäsuola, hirvensarvensuola, hirvensarvisuola, jodisuola, kalisuola, karvassuola, keittosuola, keittosuolaliuos, kiinnityssuola, kivennäissuola, kivisuola, kromisuola, kultasuola, kuparisuola, kylpysuola, maustesuola, merisuola, metallisuola, mineraalisuola, natriumsuola, nitriittisuola, pöytäsuola, ravinnesuola, ravintosuola, ruokasuola, sellerisuola, sipulisuola, suola-aavikko, suola-astia, suolahappo, suolaheinä, suolajärvi, suolakaivos, suolakala, suolakeksi, suolakide, suolakivi, suolakivilaji, suolakurkku, suolaliemi, suolaliha, suolaliuos, suolalohi, suolamuikku, suolansirotin, suolapala, suolapannu, suolapanos, suolapatsas, suolapitoinen, suolapulssi, suolapähkinä, suolarae, suolaraha, suolasieni, suolasiika, suolasilakka, suolasilli, suolasirotin, suolatasapaino, suolatikku, suolavesi, tiesuola, valkosipulisuola, vuorisuola, yrttisuola
Idiomit
- vanha suola janottaa
Aiheesta muualla
- suola Kielitoimiston sanakirjassa
- suola Tieteen termipankissa
- Artikkelit 350, 936, 3551 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Italia
Substantiivi
suola f. (monikko suole )
Pohjoissaame
Substantiivi
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.