suomi

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan suomi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan suomi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten suomi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta suomi on tässä. Sanan suomi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanansuomi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Suomi

Suomi

suomen kieltä

Substantiivi

suomi
Kielikoodit
ISO 639-1:fi
ISO 639-2:
ISO 639-3:fin
Wikisanakirja
Aineisto:Suomen kieli

suomi (7)

  1. suomen kieli; suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan pääosin Suomessa , kielitunnukset: (ISO 639-1)fi ja (ISO 639-2, ISO 639-3) fin
    ...oudon oloinen mies kertoi hyvällä suomella.
    Suomella olen pitkälle pärjännyt.
    Se oli ymmärrettävästi suomeksi sanottu.

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suomi
genetiivi suomen
partitiivi suomea
akkusatiivi suomi;
suomen
sisäpaikallissijat
inessiivi suomessa
elatiivi suomesta
illatiivi suomeen
ulkopaikallissijat
adessiivi suomella
ablatiivi suomelta
allatiivi suomelle
muut sijamuodot
essiivi suomena
translatiivi suomeksi
abessiivi suometta
instruktiivi
komitatiivi suomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suome-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

amerikansuomi, asiasuomi, kantasuomi, kirjasuomi, kyökkisuomi, nykysuomi, ruotsinsuomi, varhaissuomi

Alakäsitteet

Aiheesta muualla

  • suomi Kielitoimiston sanakirjassa
  • suomi Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Suomi. Kotimaisten kielten keskus

Verbi

suomi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suomia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suomia
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suomia
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suomia