suomu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suomu | suomut |
genetiivi | suomun | suomujen |
partitiivi | suomua | suomuja |
akkusatiivi | suomu; suomun |
suomut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suomussa | suomuissa |
elatiivi | suomusta | suomuista |
illatiivi | suomuun | suomuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suomulla | suomuilla |
ablatiivi | suomulta | suomuilta |
allatiivi | suomulle | suomuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suomuna | suomuina |
translatiivi | suomuksi | suomuiksi |
abessiivi | suomutta | suomuitta |
instruktiivi | – | suomuin |
komitatiivi | – | suomuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suomu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana lienee syntynyt varhaisemman *suomi-sanan johdoksesta suomus.[1] Vrt. suomia.
kalansuomu, kehtosuomu, käpysuomu, peitinsuomu, sarveissuomu, silmusuomu, suomukala, suomuorakas, suomupeite, suomutikkanen