surtava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | surtava | surtavat |
genetiivi | surtavan | surtavien (surtavain) |
partitiivi | surtavaa | surtavia |
akkusatiivi | surtava; surtavan |
surtavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | surtavassa | surtavissa |
elatiivi | surtavasta | surtavista |
illatiivi | surtavaan | surtaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | surtavalla | surtavilla |
ablatiivi | surtavalta | surtavilta |
allatiivi | surtavalle | surtaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | surtavana | surtavina |
translatiivi | surtavaksi | surtaviksi |
abessiivi | surtavatta | surtavitta |
instruktiivi | – | surtavin |
komitatiivi | – | surtavine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |