sähkö

Katso artikkeli Sähkö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

sähkö (1)

1. (fysiikka) sähkövirta tai sähkövaraus
2. (kuvaannollisesti) jännittynyt, odottava ilmapiiri

   Ilmassa on sähköä ja historiallisen hetken tuntua.

3. (usein myös monikossa) yhteys sähköverkkoon

   sähköt menivät poikki

• IPA: /ˈsæhkø/
• tavutus: säh‧kö

Sanan otti käyttöön lääketieteen tohtori Samuel Roos käännösteoksessaan Mintähden ja sentähden, jossa hän perustelee valintaa seuraavasti:

Tämä sähähtämällä säkenöiminen on vetänyt minun ennen nimetöintä voimaa taikka ainetta Sähkö-voimaksi tai aineeksi nimittämään.

Aiempi ehdotus nimeksi oli Lönnrotin vuonna 1837 esittämä lieke, jonka kanssa sanaa käytettiin rinnan 1800-luvun lopussa.^[1][2]

alkeisvaraus staattinen sähkö, sähködynaaminen, sähköisesti, sähköistää, sähkömekaaninen, sähkömotorinen, sähköstaattinen, sähkötoiminen

• adjektiivit: sähköinen, sähkötön
• verbit: sähköistyä, sähköttää

aivosähkökäyrä, aurinkosähkö, biosähkö, hankaussähkö, kitkasähkö, kolmivaihesähkö, lämmityssähkö, lämpösähköpari, pietsosähkö, päiväsähkö, pörssisähkö, sydänsähkökäyrä, sähköaita, sähköajanotto, sähköakustiikka, sähköala, sähköankerias, sähköasennus, sähköasentaja, sähköauto, sähköbasso, sähködynamiikka, sähköelin, sähköenergia, sähköeriste, sähköeristin, sähköeristys, sähköfortuna, sähkögeneraattori, sähkögrilli, sähköhammasharja, sähköhitsaus, sähköhoito, sähköhäiriö, sähköilmiö, sähköinsinööri, sähköisku, sähköjohde, sähköjohdin, sähköjohto, sähköjuna, sähköjänis, sähköjännite, sähkökaapeli, sähkökaappi, sähkökatko, sähkökatkos, sähkökattila, sähkökeitin, sähkökello, sähkökemia, sähkökenttä, sähkökipinä, sähkökirja, sähkökirjoituskone, sähkökitara, sähkökiuas, sähkökoje, sähkökone, sähkökynttelikkö, sähkökynttilä, sähkökytkin, sähkökäymälä, sähkökäynnistin, sähkökäynnistys, sähkökäyttö, sähkölaite, sähkölaitos, sähkölamppu, sähkölanka, sähkölasku, sähkölevy, sähköliesi, sähköliike, sähkölinja, sähkölukitus, sähkölukko, sähkölähde, sähkölämmitin, sähkölämmitys, sähkölämpö, sähkölämpömittari, sähkömagneetti, sähkömagneettinen, sähkömagnetismi, sähkömankeli, sähkömekaanikko, sähkömies, sähkömittari, sähkömoottori, sähköneriste, sähköneristin, sähköneristys, sähkönjakelu, sähkönjohde, sähkönjohdin, sähkönjohtavuus, sähkönjohtokyky, sähkönkulutus, sähkönkäyttö, sähkönlähde, sähkönpurkaus, sähkönvaraamiskyky, sähköohjaus, sähköompelukone, sähköoppi, sähköpaimen, sähköpari, sähköparisto, sähköparranajokone, sähköpatteri, sähköpiano, sähköpiirustus, sähköpolttoaine, sähköporakone, sähköposti, sähköpumppu, sähköpunktuuri, sähköpurkaus, sähköputkitus, sähköpuukko, sähköpylväs, sähköpyörä, sähköpyörätuoli, sähköpääkeskus, sähkörata, sähkösaha, sähkösanoma, sähkösavuke, sähkösilitysrauta, sähkösilmä, sähkösoitin, sähkösokki, sähkösokkihoito, sähköstartti, sähköstatiikka, sähkösuunnitelma, sähkösuunnittelu, sähkötalous, sähkötapaturma, sähkötariffi, sähkötarjous, sähköteho, sähköteippi, sähkötekniikka, sähköteknikko, sähkötekninen, sähkötolppa, sähkötrukki, sähkötuoli, sähkötupakka, sähkötyyny, sähkötyö, sähköurakka, sähköurakointi, sähköurakoitsija, sähköurut, sähköuuni, sähkövalaisin, sähkövalaistus, sähkövalo, sähkövaraus, sähkövastus, sähkövatkain, sähköveitsi, sähköverkko, sähköveturi, sähköviestin, sähköviestintä, sähkövika, sähkövirta, sähköviulu, sähkövoima, sähkövoimajohto, sähkövoimakone, sähkövoimatalous, sähkövoimatekniikka, sähköyhtiö, tasasähkö, tuontisähkö, tuulisähkö, vaihtosähkö, vaihtosähkövastus, valosähkö, valosähköinen, valosähkötys, ydinsähkö, yösähkö, yösähkölämmitys

• olla sähköä ilmassa

• sähkö Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 852 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa