täydentänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täydentänyt | täydentäneet |
| genetiivi | täydentäneen | täydentäneiden täydentäneitten |
| partitiivi | täydentänyttä | täydentäneitä |
| akkusatiivi | täydentänyt; täydentäneen |
täydentäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täydentäneessä | täydentäneissä |
| elatiivi | täydentäneestä | täydentäneistä |
| illatiivi | täydentäneeseen | täydentäneisiin täydentäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täydentäneellä | täydentäneillä |
| ablatiivi | täydentäneeltä | täydentäneiltä |
| allatiivi | täydentäneelle | täydentäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täydentäneenä | täydentäneinä |
| translatiivi | täydentäneeksi | täydentäneiksi |
| abessiivi | täydentäneettä | täydentäneittä |
| instruktiivi | – | täydentänein |
| komitatiivi | – | täydentäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | täydentänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
täydentänyt- | |