täyttävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täyttävä | täyttävät |
| genetiivi | täyttävän | täyttävien (täyttäväin) |
| partitiivi | täyttävää | täyttäviä |
| akkusatiivi | täyttävä; täyttävän |
täyttävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täyttävässä | täyttävissä |
| elatiivi | täyttävästä | täyttävistä |
| illatiivi | täyttävään | täyttäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täyttävällä | täyttävillä |
| ablatiivi | täyttävältä | täyttäviltä |
| allatiivi | täyttävälle | täyttäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täyttävänä | täyttävinä |
| translatiivi | täyttäväksi | täyttäviksi |
| abessiivi | täyttävättä | täyttävittä |
| instruktiivi | – | täyttävin |
| komitatiivi | – | täyttävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | täyttävä- | |
| vahva vartalo | täyttävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |