tööttäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tööttäävä | tööttäävät |
| genetiivi | tööttäävän | tööttäävien (tööttääväin) |
| partitiivi | tööttäävää | tööttääviä |
| akkusatiivi | tööttäävä; tööttäävän |
tööttäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tööttäävässä | tööttäävissä |
| elatiivi | tööttäävästä | tööttäävistä |
| illatiivi | tööttäävään | tööttääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tööttäävällä | tööttäävillä |
| ablatiivi | tööttäävältä | tööttääviltä |
| allatiivi | tööttäävälle | tööttääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tööttäävänä | tööttäävinä |
| translatiivi | tööttääväksi | tööttääviksi |
| abessiivi | tööttäävättä | tööttäävittä |
| instruktiivi | – | tööttäävin |
| komitatiivi | – | tööttäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tööttäävä- | |
| vahva vartalo | tööttäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |