tönivä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tönivä | tönivät |
| genetiivi | tönivän | tönivien (töniväin) |
| partitiivi | tönivää | töniviä |
| akkusatiivi | tönivä; tönivän |
tönivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tönivässä | tönivissä |
| elatiivi | tönivästä | tönivistä |
| illatiivi | tönivään | töniviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tönivällä | tönivillä |
| ablatiivi | tönivältä | töniviltä |
| allatiivi | tönivälle | töniville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tönivänä | tönivinä |
| translatiivi | töniväksi | töniviksi |
| abessiivi | tönivättä | tönivittä |
| instruktiivi | – | tönivin |
| komitatiivi | – | tönivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tönivä- | |
| vahva vartalo | tönivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |